Tilanne säilyi muuttumattomana aina vuoteen 1973 saakka. Kenraaliluutnantti Adolf Ehrnrooth ja professori Lönnroth yhdessä pankinjohtaja Öhmanin ja Maalaisliiton johtaja Kalliokosken kanssa päättivät mahdollisuuksiensa mukaan kartoittaa erityisen, Mannerheimin perinnettä vaalivan säätiön tarvetta. Monta tärkeää asiaa oli jo tehty. Suomen marsalkalle oli pystytetty ratsastajapatsas Helsingin keskustaan. Hänen syntymäkotinsa Louhisaaren linna oli ostettu ja lahjoitettu Muinaistieteelliselle toimikunnalle. Oli perustettu Suomen marsalkka Mannerheimin metsästysmaja ry. pitämään huolta metsästysmajasta. Mannerheim-säätiö oli ostanut Mannerheimin Kaivopuistossa sijaitsevan, kauppaneuvos Karl Fazerilta vuokraaman kodin sekä lunastanut irtaimiston tyttäriltä ja ylläpiti Mannerheim-museota.

Keskustelujen tuloksena Suomen marsalkan ratsastajapatsasvaltuuskunta  piti viimeisen kokouksensa 4.6.1973 Helsingissä Hotelli Vaakunassa. Kokouksessa perustettiin yksimielisesti Suomen marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiö suurella pieteetillä vaalimaan kunnioitetun Suomen marsalkan muistoa ja niitä arvoja joiden puolesta tämä sukupolvi on hänen johdollaan kunniakkaasti taistellut, kuten kokouksen puheenjohtaja, maanviljelysneuvos Kalliokoski lausui.

Vuorineuvos R. Erik Serlachiuksen esityksen mukaan päätettiin luovuttaa Ratsastajapatsasvaltuuskunnan varoista Sotavammaisten Tuki- ja Tutkimussäätiölle 50 000 markkaa Helsinkiin tulevaa sotavammaismuistomerkkiä varten. Kaikki muut Ratsastajapatsasvaltuuskunnan hallinnassa olevat varat päätettiin luovuttaa vastaperustetulle Suomen Marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiölle.