Louhisaari

Louhisaari, Mannerheimin syntymäkoti

Suomen hienoimpiin linnoihin kuuluva Louhisaaren linna sijaitsee Turun läheisyydessä, Askaisten kunnassa.  Nykyinen asu on 1650-luvulta sekä 1750-luvulta jolloin linnaa uudistettiin. Louhisaari oli Fleming-suvun omistuksessa 1400-luvun puolivälistä lähtien aina vuoteen 1791, minkä jälkeen se vaihtoi omistajaa useaan kertaan. Louhisaaren linna siirtyi Mannerheim-suvun omistukseen kun Suomen marsalkan isoisän isä, kreivi Carl Erik Mannerheim osti sen vuonna 1795. Hän oli ensimmäinen suvun jäsen, joka siirtyi Suomeen Ruotsin vallan aikana. Tulevan Suomen marsalkan isä, kreivi Carl Robert Mannerheim myi taloudellisten vaikeuksien pakottamana linnan sisarelleen Vilhelminalle vuonna 1880. Hän muutti Ruotsiin 1903 ja myi tällöin linnan talousneuvos Oskar Hannukselle. Tämä oli suuri menetys kreivi Carl Robertin ja Hélène (os. von Julin; kuoli vuonna 1881) seitsenpäiselle lapsikatraalle. Heidät oli isän vararikon ja äidin kuoleman jälkeen hajautettu eri sukulaisten kasvatettaviksi. Linnan ollessa Mimmi-tädin omistuksessa he olivat kuitenkin koko sisarusparven voimin voineet viettää joulua lapsuuden onnellisissa maisemissa.

Ratsastajapatsasvaltuuskunta lahjoittaa Louhisaaren valtiolle

Louhisaaren ostamisesta käytiin kokouksessa pitkiä ja perusteellisia keskusteluja. Hankkeen vastustajat vetosivat mm. siihen, että Mannerheim olisi halutessaan voinut ostaa Louhisaaren itse muttei ollut sitä tehnyt. Epäiltiin myös, ettei Muinaistieteellinen toimikunta (= nykyinen Museovirasto) tule huolehtimaan linnan korjaamisesta ja ylläpidosta sovitulla tavalla. Hanketta haluttiin lykätä, jotta sitä voitaisiin vielä valmistella. Perusteellisten keskustelujen jälkeen puolesta ja vastaan päätettiin yksimielisesti käyttää rahat Louhisaaren linnan lunastamiseen puistoineen ja ajoväylineen, ja sitten siirtää se Muinaistieteellisen toimikunnan omistukseen ja hoitoon. Kauppasumma oli 21 miljoonaa markkaa. Lisäksi päätettiin antaa kunnialahjana Vapaussodan Invalidien Liitolle, Vapaussoturien Huoltosäätiölle, Jääkäriliitolle ja Kaatuneitten Omaisten Liitolle kullekin 1 500 000 markkaa sekä Sotainvalidien Veljesliitolle 15 miljoonaa markkaa. Lahjoitettu kokonaissumma oli siten samansuuruinen kuin Louhisaaresta maksettava summa, eli 21 miljoonaa markkaa.
Neuvottelut Louhisaaren ostamisesta everstinrouva Inkeri Hovisen kanssa olivat vaikeat ja tiukat. Esimerkkinä tästä voidaan mainita, että Ratsastajapatsasvaltuuskunta oli valmis ostamaan linnan irtaimiston Kansallismuseon asiantuntijan arvioimaan hintaan. Irtaimistosta vaadittiin kuitenkin yli kaksinkertaista hintaa, mihin Ratsastajapatsasvaltuuskunta ei voinut suostua. Everstinrouva järjesti tällöin huutokaupan, mutta huutokauppayleisö ei halunnut korottaa esineiden hintoja ja jotkut jopa lahjoittivat esineitä museolle huudettuaan ne. Silloisella kenraaliluutnantti Adolf Ehrnroothilla oli valtava työ sisällyttää kauppasummaan mm. sellaisia huonekaluja kuin sen sängyn, jossa tuleva Suomen marsalkka syntyi. Tämä sänky löytyy nyt Louhisaaren linnasta. Kauppasummaan sisältyi paitsi linna, lehtikuja ja sen jatko Askaisten kirkkoon päin, sekä 8 hehtaaria maita kartanon ympärillä. Ajatuksena oli, ettei linnan välittömään läheisyyteen missään vaiheessa voisi kohota esimerkiksi asutuskeskusta, vaan että myös linnan arvokas miljöö säilyy. Lopuksi onnistuttiin sopimaan kaupan ehdoista ja Ratsastajapatsasvaltuuskunta osti Louhisaaren vuonna 1961.

Säätiö perustettiin 1973

Tilanne säilyi muuttumattomana aina vuoteen 1973 saakka. Kenraaliluutnantti Adolf Ehrnrooth ja professori Lönnroth yhdessä pankinjohtaja Öhmanin ja Maalaisliiton johtaja Kalliokosken kanssa päättivät mahdollisuuksiensa mukaan kartoittaa erityisen, Mannerheimin perinnettä vaalivan säätiön tarvetta. Monta tärkeää asiaa oli jo tehty. Suomen marsalkalle oli pystytetty ratsastajapatsas Helsingin keskustaan. Hänen syntymäkotinsa Louhisaaren linna oli ostettu ja lahjoitettu Muinaistieteelliselle toimikunnalle. Oli perustettu Suomen marsalkka Mannerheimin metsästysmaja ry. pitämään huolta metsästysmajasta. Mannerheim-säätiö oli ostanut Mannerheimin Kaivopuistossa sijaitsevan, kauppaneuvos Karl Fazerilta vuokraaman kodin sekä lunastanut irtaimiston tyttäriltä ja ylläpiti Mannerheim-museota.
Keskustelujen tuloksena Suomen marsalkan ratsastajapatsasvaltuuskunta  piti viimeisen kokouksensa 4.6.1973 Helsingissä Hotelli Vaakunassa. Kokouksessa perustettiin yksimielisesti Suomen marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiö suurella pieteetillä vaalimaan kunnioitetun Suomen marsalkan muistoa ja niitä arvoja joiden puolesta tämä sukupolvi on hänen johdollaan kunniakkaasti taistellut, kuten kokouksen puheenjohtaja, maanviljelysneuvos Kalliokoski lausui.
Vuorineuvos R. Erik Serlachiuksen esityksen mukaan päätettiin luovuttaa Ratsastajapatsasvaltuuskunnan varoista Sotavammaisten Tuki- ja Tutkimussäätiölle 50 000 markkaa Helsinkiin tulevaa sotavammaismuistomerkkiä varten. Kaikki muut Ratsastajapatsasvaltuuskunnan hallinnassa olevat varat päätettiin luovuttaa vastaperustetulle Suomen Marsalkka Mannerheimin Perinnesäätiölle.

Louhisaari avattiin yleisölle 1967

Muinaistieteellisen toimikunnan toimesta päärakennus restauroitiin vuosina 1962-67 ja se avattiin museona 1.6.1967. Toukokuussa 1982 paljastettiin Vapaussoturien aloitteesta Louhisaaressa Suomen marsalkan muistomerkki. Perinnesäätiö osallistui hankkeen suunnitteluun ja rahoittamiseen. Juhlistaakseen kymmenennettä toimikauttaan Perinnesäätiö teetti Louhisaareen muistolaatat. Laatat suunnitteli sisustusarkkitehti Ilmari Tapiovaara, ja ne paljastettiin juhlallisesti 15.6.1984. Perinnesäätiö osallistui myös Askaisten kirkkomaalla sijaitsevan Mannerheim-suvun hautakappelin huonoon kuntoon päässeiden nimitaulujen kunnostamiseen. Louhisaaren linnasta on tullut hyvin suosittu nähtävyys, jossa käy vuosittain lähes 14 000 vierasta.
Teksti perustuu Vera von Fersenin kirjoittamaan perinnesäätiön historiaan, joka on julkaistu Ratsastajapatsasvaltuuskunnasta perinnesäätiöksi kirjasena vuonna 2005.

Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiö