Touko Perkon mukaan Suomi ei olisi selvinnyt ilman Saksan apua. Vaikka on annettava kunnia vahvalle kansalliselle historiankirjoitukselle, on suomalainen sotahistoria aina luonnollisesti liitettävissä myös kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Tämän sotilasavun ruumiillistumana itsenäistyvän Suomen avainhetkillä oli Rüdiger von der Goltz – ”saksalainen kenraali Suomessa”. Hän toimi vuonna 1918 kaikkiaan kahdeksan kuukauden ajan Suomessa huhtikuusta joulukuuhun. Hänen johtamansa Itämeren divisioona teki huhtikuun alussa maihinnousun Hankoon ja marssi viikossa Helsinkiin. Tutkimuksessaan Perko ei kuitenkaan katso minkään yksittäisen taistelun olleen yksinään sodan ”ratkaisutaistelu” vaan korostaa, että kokonaisuudessaan Saksan mukaantulo varmisti sodan lopputuloksen. Mannerheim olisi voinut saavuttaa voiton myös ilman saksalaisapua, mutta se olisi vaatinut paljon enemmän aikaa, ja varmuudella enemmän uhreja ja kärsimystä. Eikä lopputuloskaan välttämättä olisi ollut sama. Kirjassa Perko kuvaa myös ansiokkaasti von der Goltzin henkilökohtaisen vaikutuksen jatkumista 1920- ja 1930-lukujen Suomessa. Kreivi von der Goltz on eittämättä ollut merkittävä henkilö Suomen historiassa. Hänen johtamansa Itämeren divisioona ei ollut Mannerheimin apujoukko, vaan itsenäisesti, Mannerheimin kanssa yhteisin tavoittein, operoinut pelottava pienoisarmeija, jonka avulla säästyttiin sisällissodan pitkittymiseltä.

Touko Perko on lahjakas ja taitava kirjoittaja, joka tunnetaan Suomen ja sen kansainvälisten suhteiden historian pätevänä tutkijana. Touko Perkon kirjoitustyyli on sujuvaa ja lukijaystävällistä tieteellisyydestä tinkimättä. Perko osoittaa sen, kuinka perusteellinen aikaisemman Mannerheim –tutkimuksen osaaminen, uuden aineiston hyödyntäminen sekä tiedeyhteisöä laajemman lukijakunnan palveleminen on mahdollista, kun työ tehdään hyvin ja huolella. Kirjassa vuoden 1918 tapahtumat ja ratkaisut on asetettu ensimmäisen maailmansodan laajempaan viitekehykseen. Saksan, Venäjän ja muiden valtioiden tavoitteista Itämeren alueella ei tämän tutkimuksen jälkeen jää juurikaan epäselvyyksiä. Kyseessä on korkealaatuinen tieteellinen tutkimus. Kirjassa Perko korjaa onnistuneesti aiemman historiankirjoituksen tiettyjä yksipuolisuuksia – vakuuttavin perustein ja sortumatta anakronismiin. Erilaiset inhimilliset sattumukset ja tapahtumat sekä kuvitus elävöittävät mielenkiintoista tekstiä. Kirjan on kustantanut Docendo.

Touko Perko (s. 1941) on Suomen historian dosentti emeritus Turun yliopistossa ja journalistiikan dosentti emeritus Jyväskylän yliopistossa. Hän on toiminut molemmissa yliopistoissa myös professorina. Yliopistouran lisäksi hän on ollut Alkio-opiston rehtori sekä Keskipohjanmaan, Keskisuomalaisen ja Sotahistoriallisen Aikakauskirjan päätoimittaja. Vuodesta 2002 alkaen Perko on ollut vapaa tutkija, joka on vuosina 2003-2018 julkaissut kymmenen teosta, niistä tärkeimmät Valion satavuotishistoria, nobelisti A.I. Virtasen elämäkerta sekä ”Haastaja Saksasta – von der Goltz ja Mannerheim 1918”. Perko on vuosina 2002-2015 kirjoittanut myös 39 pienoiselämäkertaa Kansallisbiografiaan. Perkon väitöskirja ”Aseveljen kuva – suhtautuminen Saksaan jatkosodan Suomessa” on vuodelta 1971.