Kenraaliluutnantti Mannerheim siirrettiin reserviin lokakuussa 1917, ja saman vuoden joulukuussa hän palasi Suomeen. Hän ilmoitti läheisilleen aikovansa viettää rauhallisesti elämänsä viimeiset vuodet, pitkän ja vaiherikkaan uransa jälkeen. Näin ei kuitenkaan tullut tapahtumaan.

Kun Saksa oli marraskuussa 1918 joutunut antautumaan, kenraali Mannerheim valittiin Suomen valtionhoitajaksi (12.12. 1918-26.7.1919). Mannerheim toimi myös ylipäällikkönä 30.12.1918-26.7.1919.

Hän allekirjoitti valtionhoitajana Suomen hallitusmuodon vuonna 1919. Lisäksi Mannerheim suoritti ulkomaan- ja kotimaanmatkoja Suomen ja suomalaisten omanarvontunnon kohottamiseksi. Ulkopolitiikassa hän valvoi Suomen etuja Venäjän sisällissodan aiheuttamassa jännityksessä ja pyrki rakentamaan suhteita läntiseen Eurooppaan.

Suomen hallitusmuodossa 1919 määriteltiin, että Tasavallan presidentin vaalin suorittaisi 300 kansan yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valitsemaa valitsijamiestä. Ensimmäisellä kerralla vaalin kuitenkin suorittaisi eduskunta. Keväällä 1919 alkoivat pääehdokkaiksi valikoitua Korkeimman oikeuden presidentti K.J. Ståhlberg ja kenraali Mannerheim, jota tukivat lähinnä valtiomuototaistelun kuningasmieliset puolueet. Presidentinvaalissa 25.7. 1919 sai Ståhlberg 143 ääntä, Mannerheim 50 ääntä, L.K. Relander yhden äänen ja Väinö Tanner yhden äänen.